Sittenkään mitään ilmaista?

Tieteellisen artikkelin referaattiaihetta metsästäessäni törmäsin mielenkiintoiseen näkökulmaan verkon ilmaisuudesta. Linda Christiansen kysyy artikkelissaan onko yksityisyyden ja Internetmarkkinoinnin yhdistäminen mahdoton konflikti vai taivaallinen avioliitto (käännös kirjoittajan). Christiansenin artikkeli synnyttää kysymyksen siitä, että mikä on ilmaisuuden hinta?

Artikkelin kirjoittajan mukaan on olemassa kolme erilaista tapaa, miten markkinatietoa voidaan hyödyntää. Sitä voidaan ensinnäkin kerätä ja myydä kolmannelle osapuolelle tai käyttää yrityksessä sisäisesti. Käyttäjistä kerätty tieto voi mennä myös yksilötasolle jolloin markkinointi voi olla äärimmäisen kohdennettua, siis henkilökohtaista.


Kaikesta tästä syntyy biljoonaluokan bisnes. Onlinemarkkinoinnin arvo pyörii tällä hetkellä 23 biljoonan dollarin huitteilla koko maailmassa ja verkkomainnonnan osuus sen kun kasvaa, myös Suomessa. Mm. teknologisten ratkaisujen avulla käyttäjistä voidaan saada,  koota ja analysoida yksilöllistäkin dataa joko vapaaehtoisesti tai kysymättä ja salaisesti informoimatta. Christiansenin mielestä uhka yksityisyyden menettämiselle on todellinen. 

Toisaalta myös käyttäjät jakavat itseään koskevia tietoja hövelisti.

"In many other cases, though, people do not exercise sufficient caution in sharing personal information under certain circumstances. Subjecting themselves to this potential danger could stem from a lack of awareness, from not taking the time to read privacy policies, or from a generalized lack of concern—even if these factors are known."

To tweet or not.. 

Yksityisyydellä maksaminen ei silti ole kokonaan negatiivinen seikka. Christiansen toteaa, että markkinatiedon keruulla ja siihen perustuvan markkinoinnin avulla voidaan nauttia monista webin loistavistakin palveluista ilmaiseksi. Tällöin internetmarkkinoinnin suhde yksityisyyteen voisi olla Christiansenin taivaallinen avioliitto. Itselläni pyörii mielessä usein ajatus, että uskallanko pistää feissarissa tulemaan vai enkö? Monet fb-kaverini tuntuvat miettivän samaa kun jakamisesta on tullut entistä varovaisempaa.

Yksi vanha, mutta edelleen mielenkiintoinen käyttäjätiedon keruutapa liittyy cookiehin, noihin pieniin www-sivujen skripteihin jotka parantavat käyttäjäkokemustamme vaikkapa siten, ettei meidän tarvitse joka kerta kirjautua uudelleen palveluun jossa juuri olimme. Cookieita käytetään myös muunlaisen käyttäjätiedon keruuseen ja sen avulla voidaan Christiansenin mukaan analysoida käyttäjän profiilia markkinoinnin näkökulmasta käsin.

Pointtina on kuitenkin, kuinka häikäilemättömäksi käyttäjätiedon keruu menee. Omassa mobiililaitteessani olevat sovellukset lähettävät päivittäin anonyymiä käyttäjätietoa toimistani ja miten olen käyttänyt erilaisia palveluita. Itse asiassa, en tiedä kenelle tieto menee ja miten sitä käytetään. Väärien cookieiden nauttimisestakin voi saada tartunnan koneelleen. Silti netti on maailman mahtavin keksintö.

Christiansen tarjoaa lääkkeeksi sitä samaa tuttua kauraa kuin muutkin eli lainsäädäntöä ja markkinoiden itsesääntelyä.  Kansallisen lainsäädännön tehokkuus globaaleilla markkinoille on kyseenalainen. Tehokkaampaa lienee oman järjen käyttö ja nimenomaan sen käyttö.

Ai niin, pitääkin vielä lisätä testamentiin kaikkien somepalveluideni käyttäjätunnus ja salasana. Muuten joku tuuppii sinne päivityksiä vaikka itse kasvaisin kortetta.

  Lähde: Christiansen, L. Personal privacy and Internet marketing: An impossible conflict or a marriage made in heaven? School of Business, Indiana University Southeast, 4201 Grant Line Road, New Albany, IN 47150, U.S.A.